Kehittyvä Hamina –yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on edistää Haminan elävyyttä ja viihtyisyyttä sekä toimia yritysten ja yhteisöjen toimintamahdollisuuksien kehittäjänä.

Minun yritystarinani

Tässä juttusarjassa esitellään erilaisia yritystarinoita. Hyvät tarinat tarinat puhaltavat nostetta haminalaiselle yrittäjyysilmapiirille, sillä positiiviset yrityskuvat tukevat toinen toisiaan. Sellaisilla tarinoilla on aina onnellinen jatkumo.

Laaja-alaisuus takaa kysyntää

– Kukaan ei sano, mitä pitää tehdä tai mitä ei pidä tehdä, vaan voin keskittyä priorisoimiini asioihin, kiteyttää yrittäjä Sini Huhtala yrittäjäfilosofiaansa. – Työajan käyttö on tehokasta ja tavoitteellista.

Sinin työuraa on viitoittanut 6-vuotiaana aloitettu ratsastusharrastus, yrityksensä hän perusti vuonna 2008. – Kysynnän pohjalta syntynyt liikeidea, hän painottaa. – Ja kun on valmis tekemään töitä laaja-alaisesti, niin kysyntää riittää.
Sinin mukaan kokemus hyvästä palvelusta kiertää puskaradiossa niin hyvin, ettei erillistä mainontaa tarvitse tehdä.

Liikuntapalvelut Sini Huhtala pitää sisällään monimuotoista toimintaa:
– Fysioterapia- ja personal trainer -palvelua, liikunnanohjausta, erityisryhmään kuuluvien aikuisten ratsastusharrastuksen henkilökohtaista ohjausta, hevoshierontaa, hevostallilomituksia, lähihoitajan työkeikkoja, luettelee Sini.

Monialainen koulutus luo näkökulmia

Sini on kouluttautunut laaja-alaisesti. – Valmistuin ensin hevostenhoitajaksi, sitten lähihoitajaksi, hevoshierojaksi ja lopulta fysioterapeutiksi. Tällä hetkellä opiskelen fysioterapeutin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa hyvinvointiteknologian saralla.

Hänen mielestään koulutukset paitsi laajentavat työnkuvaa, niin luovat myös uusia näkökulmia. – Liikunnan käyttäminen hoitotyön tukena kulkee punaisena lankana toiminnassani.

Tulevaisuudessa Sini haluaa kehittää osaamistaan eläinfysioterapian puolelle ja toisaalta urheilijan kehonhuoltoon. Jälkimmäiseen hän saa kokonaisvaltaista tarkastelukulmaa arjessa jo nyt: miesystävä Tommi Takanen kilpailee ammunnassa maajoukkuetasolla.
– Vastaan hänen fyysisen puolen valmennuksesta sekä lihashuollosta.

Yhteistyötä asiakkaiden sekä yrittäjien kanssa

Personal trainer -liikuntapalvelua Sini kutsuu elämäntapavalmennukseksi.
 – Tarkoituksena on löytää jokaiselle oma liikuntalaji ja tehdä pysyviä elintapamuutoksia.
Hän pitää tärkeänä, että pystyy vastaamaan asiakkaan tarpeisiin; asiakkaiden kanssa tehdään yhteistyötä.
 – Yhteistyön tulee olla tuloksellista. Tiedän onnistuneeni, kun huomaan tehneeni itseni tarpeettomaksi ja asiakas ottaa vastuun omasta tekemisestään.

Sini korostaa yhteistyötä myös yrittäjien kesken. – Se on pienessä kaupungissa elinehto. Kun puolin ja toisin ohjataan asiakkaita tosillemme, niin tietää myös saavansa apua tarvittaessa. Ja ennen kaikkea asiakkaalle ei tarvitse tarjota tyhjää, vaan vaihtoehdon.

www.facebook.com/liikuntapalvelutsinihuhtala/

Teksti: Pia Puheloinen

 

Kun myymälään astuu sisälle, ymmärtää heti tulleensa posliininmaalausharrastajien taivaaseen: hyllyt ovat täynnä toinen toistaan houkuttelevampia valkoposliiniastioita ja figuureja sekä jo valmiiksi maalattuja tuotteita. Maaliskuun puolivälissä avautunut myymälä, Posliinitar AnnMaarit, on jo löytänyt vakituisen asiakaskuntansa.
- Asiakkaita tulee laajalta alueelta, koostuen kansalaisopiston ryhmien lisäksi yksittäisistä alan harrastajista sekä yksityisistä posliininmaalausryhmistä, kuvailee yrittäjä Anneli Lautala

Anneli iloitsee uudesta suunnasta

Annelin oma alan osaaminen on syntynyt paitsi kurssitusten myötä, niin ennen kaikkea oman tekemisen kautta: Anneli muutti harrastuksensa yrittäjyydeksi jo parikymmentä vuotta sitten. Aiemmin hänen myymälänsä sijaitsi Kouvolassa Soverolla, mutta elämänmuutos toi muassaan uuden myymäläpaikan Haminan keskustan historiallisestä miljööstä. Vanhan talon henki tukee liikeideaa: posliininmaalauksella on pitkät perinteet ja alan tarvikeliikkeitäkin on ollut Kymenlaaksossa aikanaan useita. Alan kaupat ovat kadonneet vuosien saatossa, mutta valkoposliinille on yhä kysyntää. Maalattavaksi tarkoitettua valkoposliinia ei Annelin tietämyksen mukaan ole koskaan tuotettu Suomessa, vaan sitä on tuotu muun muassa Kiinasta ja Italiasta.
- Parhain valkoposliini tulee tänä päivänä Saksan isoilta tehtailta, tietää Anneli ja kertoo seuraavansa alan trendejä ja tarjontaa jatkuvasti. - Rohkenen väittää, että myymälästämme löytyy Kymenlaakson monipuolisin valikoima.

Hyvä myyjä on asiakastaan edellä

Yrittäjyytensä parhaimpana puolena Anneli pitää toimimista luovalla alalla, sitä että saa olla kauniitten asioitten kanssa tekemisissä ja toteuttaa sisustussuunnittelijan pientä unelmaa. Myös vapaus suunnitella ja tehdä, muilta kyselemättä, on tärkeää. Anneli panostaa hekilökohtaiseen palveluun. Hän on oppinut tuntemaan asiakkaittensa tyylit, jopa niin hyvin, että kun tukkuostoksilla silmään sattuu hänen mielestään juuri asiakkaalle sopiva tuote, hän epäröimättä hankkii sen.
- Useimmiten se on onnistunut valinta, toteaa Anneli tyytyväisenä.

Valkoposliinin sekä aine- ja tarviketuotannon lisäksi, Posliinitar AnnMaaritilta löytyy myös posliininpolttopalvelu sekä sisustustuotteita vaihtuvien sesonkien mukaan. Myös Anneli itse maalaa posliinia myyntiin jatkuvasti.
- Pikkutarkka työ on minun juttuni, hän nauraa. Hiljattain löytyneissä lapsuusajan värityskirjoista se oli jo nähtävissä: viiruakaan ei mennyt yli.
Isoympyräkadulla sijaitsevaan myymälään voi poiketa keskiviikkoisin klo 10 - 17 sekä facebookissa ilmoitettujen lauantai-aukiolojen puitteissa.
- Maalausryhmille voidaan sopia myös yksityisvastaanotto, lupaa aurinkoinen Anneli.

Teksti: Pia Puheloinen

 

 

Yrittäjä Mervi Visuri kävi ”yrittäjäkoulunsa” 1980-luvulla huvipuisto Seiterässä: – Silloin tuli opittua, että palkka tienataan omalla tekemisellä, eikä mikään ole aina helppoa. Olosuhteet huvipuistotyössä olivat haastavat, eikä vakituista asuinpaikkaa ollut. Mutta työpaikka toi nimensä mukaisesti myös iloa: – Työ oli hauskaa ja työyhteisö kuin yhtä suurta perhettä. Myös Mervin puoliso työskenteli samassa paikassa. Tyttären syntymä vaati kuitenkin vakituisempaa elämää: Mervi meni töihin pitopalveluun ja mies autokorjaamoon. Myöhemmin he ostivat kyseisen autokorjaamon omaksi ja laajensivat rekkalinjaan. Merville lankesi yleismies-Jantusen hommat: toimistotöitä, reskontraa, tavaroiden kuskaamista. 

Kone- ja hevosvoimia

Vuonna 2007 rekkalinja vaihdettiin maarakennuskonevuokraamotoimintaan ja muutaman vuoden päästä autokorjaamo- ja konevuokraustoiminta eriytettiin työnjaollisesti. Mervi otti vetovastuun konevuokrauksesta, HS-Kone Ky:stä. – Vien koneen asiakkaalle, opastan käytön ja haen pois. Huolto ja pesu hoituu Bobcat-sopimushuoltajan, Haminan Seudun Auto Ky:n toimesta, summaa Mervi ja vannoo yrittäjien yhteistyön voimaan. 

Energinen Mervi on tehnyt myös tapahtumatuotantoa yli kymmenen vuoden ajan. Muun muassa hänen upea Leo-hevosensa muistetaan Haminan kaupunkikuvassa. Vastuullinen hevosharrastus lähti jo 14-vuotiaana, kun Mervi meni sikalaan töihin voidakseen ylläpitää omaa hevostaan. – Se oli rankkaa työtä, mutta sen arvoista. Mervi ei ole jättänyt hevosia, eikä hevoset Merviä. Tällä hetkellä hänellä on yksi oma hevonen ja yksi ratsukoulutettava. Kaiken ohella SM-tason kilpailuihin yltänyt Mervi toimii este- ja koulupuolen lajivalmentajana.

Työnteonkulttuuri kunniaan

– Olen aina sanonut, että maailma on täynnä rahaa, pitää vain nähdä vaivaa sen hakemiseen. Ei sitä kotiovelle tuoda. Myös työnteonkulttuuri työhön sitoutumisineen pitäisi nostaa takaisin arvoonsa. Se kasvatus pitäisi lähteä jo kotoa, ja oppilaitosten pitäisi tuoda siihen lisänsä. Mervin mielestä nuoret pitäisi saada motivoitua työntekoon, heidän pitäisi tehdä töitä kuin yrittäjä, myös palkansaajana. – Se ei ole niin tällä hetkellä, lataa suorasanainen Mervi. Hän tietää mistä puhuu: Visurin pariskunnan yrityksillä on pitkät perinteet työharjoittelupaikkojen tarjoajana. – Nuorten työelämävalmiudet eivät ole hyvät, ne eivät ole edes riittävät.

Elämää ei saa pelätä

Mervi pulppuaa uusia ideoita. Vauhti ei hyydy, vaikka mittariin tuli äskettäin pyöreät 50.  – Haluan pysyä liikkeellä. Elämä on lyhyt ja pitää elää tätä hetkeä. Pitkä viikonloppu käy lomasta, kuittaa Mervi. Myös yhteinen lauluharrastus tyttären kanssa vie molempia naisia vauhdilla eteenpäin: karaokelaulun SM-karsinnoista on selvitty semifinaaliin. Ja ainakin yksi ajatus on vielä toteuttamatta: Mervin mukaan hänen elämänsä on sisältänyt jo tähän asti kirjan verran tapahtumia – hyvää ja huonoa. – Siitä kaikesta kasvoi vahvuuteni. Ihmisenä ja yrittäjänä. Se tarina pitäisi saada kansien väliin. Joku toinen voisi saada lukemastaan voimaa omaan elämäänsä.

Teksti: Pia Puheloinen

 

Fredrikinkadulla sijaitsee yritys, jonka asiakaskunta kulkee jo kolmannessa polvessa: Jaakon Kello täytti viime vuonna 50 vuotta. Haminan kauppaopiston kasvatin, Leena Parikka-Pesosen työura perheyrityksessä alkoi parikymppisenä:
– Nelihenkisessä työyhteisössä vallitsi tiukka hierarkia ja minä olin sen alimmalla tasolla, vaikka ”isäntyttö” olinkin, nauraa Leena. – Sain hoitaa kahvinkeiton, roskat ja siivouksen sekä ruuvien ja muttereiden järjestämisen. Aikaa myöten Leena ylennettiin myyjäksi ja kelloseppä-isä opetti Leenalle seinäkellojen puhdistusta, lasikkeiden vaihtoa sekä kaiverrusta. Isän äkillinen ja ennenaikainen poismeno kasvatti tyttärestä lopulta itsenäisen yrittäjän. 

Asiakkaista ystäviä

Nyt Leena on vastannut liikkeen toiminnasta jo melkein kolmekymmentä vuotta. – Siihen mahtuu niin hyviä hetkiä kuin huonojakin. Ikävimpinä mieleen tulee murrot, joita liikkeeseen on tehty peräti kahdesti. Mutta ylitse kaiken Leena iloitsee asiakkaistaan. – Vakituisista asiakkaista on tullut ystäviä, hän kertoo. Ikänsä Haminassa asuneena Leena myöntää, että kadulla tulee harvoin vastaan ihminen, jota hän ei olisi ennen tavannut. 

Jaakon Kellon kohdalla, jos minkä, yritys personoituu yrittäjäänsä; asiointi liikkeessä on mutkatonta ja nauru tarttuvaa: liikkeen ohi kulkiessa sen voi kuulla jopa kadulle saakka. 

– Kaikkihan kallista on, jos rahaa ei ole, mutta ilo on aina ilmaista! summaa Leena.

Ostokäyttäytyminen on muuttunut

Leenan mukaan ostokäyttäytyminen on muuttunut. Ennen arvostettiin enemmän perinteitä, joka näkyi myös lahjavalinnoissa: – Hopeat olivat arvolahja, niitä kerättiin ja ne siirtyivät sukupolvelta toiselle. Nyt ostopäätökset tehdään käytännöllisyyden näkökulmasta. Rannekellot myyvät edelleen ja herätyskellot puoltavat aina paikkaansa. Mutta kihlat eivät enää aina ole kultaisia, vaan ne voivat olla hopeiset tai teräksiset.

Yrittäjyydessä on kuitenkin pysynyt ennallaan samat edellytykset: pitkäjänteisyys ja usko omaan tekemiseen.
– Matemaattiset lahjat eivät myöskään olisi pahitteeksi, tuumaa Leena ja purskahtaa jälleen raikuvaan nauruun.

Onnellisuutta ja sydämen iloa

Tulevaisuudelta Leena toivoo ennen kaikkea terveyttä tehdä työtä. Hän kokee olevansa edelleen omalla alallaan: yrittäjyys ja myyntityö ovat hänen juttunsa, vaikka myyntityössä ei ihan jokainen kerta voikaan onnistua: – Joskus tarve ja tarjonta eivät yksinkertaisesti kohtaa, toteaa Leena. 

Asiakaspalvelun vastapainoksi eloisa Leena viettää mielellään aikaa itsekseen: perjantaisin hän suuntaa viikonlopuksi mökilleen Vilniemeen, sekin tuttu paikka jo nuoruudesta. Rauhallinen mökkielämä metsän ja meren lähellä voimaannuttaa ja antaa onnellisuuden tunnetta. – En ole yksinäinen, vaikka olisin yksin. Onnellisuutta Leenalle tuo myös rakas mummon rooli puolitoistavuotiaan ja neljän kuukauden ikäisille, edesmenneen sisaren lastenlapsille. – He ovat sydämeni ilo, kiteyttää Leena samalla, kun hänen kasvoilleen nousee uudenlainen, syvä hymy.

Teksti: Pia Puheloinen

Juha Toikka on luotsannut kotitilallaan Kannusjärvellä Kodin Kukat Oy -yritystä jo parinkymmenen vuoden ajan. Yritys on valtakunnallisestikin tunnettu puutarha/puutarhakauppa, joka on keskittynyt puutarhatuotteiden postimyyntiin.

- Yritys on auditoitu terve taimi tuotantoon ja toteutamme taimien kasvatuksessa Laatutarha-ohjeistoa, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kasvihuoneemme ja puutarhamme on rauhoitettu viljelyyn ja kasvatukseen. Tämä mahdollistaa sen, ettemme käytä ylimääräisiä torjunta-aineita. 

Toukokuun lopussa vietetään kuitenkin perinteistä avoimien ovien viikonloppua, jolloin yleisö on tervetullut paikan päälle. Silloin myydään esimerkiksi valmiita kukka-amppeleita, mutta ennen kaikkea tapahtuma on hauska tapa vaihtaa kuulumisia asiakkaiden kanssa, joita saapuukin ympäri Suomea.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Myyntisesonkiajan ulkopuolella Juha kiertää ulkomaan messuilla. Kodin Kukat Oy tekee yhteistyötä useiden eurooppalaisten kasvinjalostajien kanssa ja tämä takaa sen, että myyntivalikoimassa on paljon lajikkeita, joihin Kodin Kukat Oy:llä on Suomessa myynnin yksinoikeus. 

Juha luottaa yhä painetun kuvaston voimaan. – Ihmiset tykkäävät selata kuvastoa, vaikka tilaukset tehdäänkin netissä. Sosiaalista mediaa Kodin Kukat Oy hyödyntää sisältömarkkinoinnissa: Juhan ”Puutarhurin perjantaipostilla” on valtaisa seuraajajoukko. Tilaajalistalle voi ilmoittautua Kodin Kukat Oy:n verkkosivujen kautta http://www.puutarha.com/.

Ei raha edellä yrittäjyyteen

- Yrittäminen antaa keinot toteuttaa omaa unelmaa, mutta se edellyttää myös luontaista uteliaisuutta ja halua kokeilla, testata ja kehittää. Se vie luonnostaan yritystä myös eteenpäin. 

Palvelun Juha nostaa ykkösasiaksi; luottamus tulee ansaita - ja lunastaa yhä uudelleen. Juhan mielestä raha edellä yrittäjyyteen ei kannata lähteä, vaan pitää olla halu tehdä asioita hyvin ja sinnikkäästi. Lopulta se näkyy sitten rahassakin, joka tosin menettää merkityksensä; se on vain väline toteuttaa uusia yritykseen kohdistuvia suunnitelmia. 

Voimaa metsästä

Yrittäjyyttä Juha pitää elämäntapana, mutta ei ole tarkoitus, että sitä tekee 24/7. – Jos tahtoo tehdä paljon halkoja, pitää välillä teroittaa kirves, avaa Juha yrittämisen filosofiaansa. Yritykseen pitää jaksaa puhaltaa henkeä ja siihen tarvitaan voimavaroja. Juha hakee voimansa metsästä. – Ei tarvitse tehdä mitään, saa vain olla, ja metsä hoitaa sinua. 

Teksti: Pia Puheloinen

 


 Liikeideani on siinä, etten nirsoile työn suhteen, toteaa yrittäjä Nora Viitala. Hänen yrityksensä ProViitala Oy:n ensimmäisen tilikauden liikevaihto ylsi reilusti yli kahdensadantuhannen euron. 

Kaikki alkoi pari vuotta sitten. Äitiyslomalta palaavalle naiselle oli tarjolla vain pätkätyötä, eikä valtion tarjoaman työpaikan ilmapiirikään ollut mieleinen. Nora päätti työllistää itse itsensä. Toiminimen puitteissa ja starttirahan turvin, hän alkoi tarjota atk-opastusta, mutta huomasi pian, että kaikenlaiselle kotityöpalvelulle oli vielä suurempi tilaus. Toiminimi vaihtui osakeyhtiöksi ja nyt Nora työllistää itsensä lisäksi kolme työntekijää sekä kaksi alihankkijaa.
– Isompaa yritystä on helpompi hallinnoida osakeyhtiönä, ja toki muutokseen vaikutti myös verotukselliset syyt. 

Mummoja ja pappoja pitää kohdella kuin omia 

ProViitalan palvelutarjontaan kuuluu muun muassa siivous, kaupassakäynti ja saattajana toimiminen. Asiakaskohderyhmä koostuu kotitalouksista, yrityksistä ja taloyhtiöistä. Vakautta yritykselle tuo pitkäaikaiset ja jatkuvat asiakassuhteet – ja hyvin hoidetut työt. – Myös vuorovaikutustaidot ja joustavuus tuovat positiivista palautetta. Mummoja pappoja pitää kohdella kuin omia. Jos vaikkapa siivouksen päälle halutaan varastosta haettavan matto, niin se haetaan, eikä tuijoteta, lukeeko se sopimuksessa. Paras palaute tulee ikäihmisiltä. He arvostavat siivoojan työtä. Usein siivoojan tuloon on varauduttu ja pöytään katetaan leivonnaista – ja ne kahvit ehditään aina juoda. 

Yrittäjän yhtenä suurimpana riskinä Nora pitää uuden ihmisen rekrytointia; aina se ei onnistu, muuttujia on paljon. – Mutta samalla uusi työntekijä on työnantajalle myös hieno mahdollisuus. Nora kiittelee yrityksensä henkilökuntaa ja sanoo heillä vallitsevan kolmen keskinen luottamus: työnantajan, työntekijän ja asiakkaan välillä. 

Organisointikyky on kaiken A & O 

Siivoustyö on rankkaa, Nora myöntää ja kertoo omien tyttäriensä todenneen lukuhalujen kasvaneen kummasti, kun on kesän tehnyt siivoustyötä. Yrittäjyyden hyvänä puolena Nora pitää vapautta. – Voin tarvittaessa joustaa työajoissa muun elämän ehdoilla. Viisi lasta, omakotitalo, koira ja matkatöitä tekevä mies on yhtälö, joka vaatii joustoa ja ennen kaikkea organisointikykyä. Energiaa Noralla riittää vielä yrittäjien järjestötoimintaankin. – Jostain pitää kaivaa myös niitä tyhjiä hetkiä, jossa on tilaa ideoida uusia juttuja. Kunnallispolitiikka kiinnostaa, ei valta, mutta yhteisen hyvän edistäminen kyllä. Kuka tietää mistä Nora itsensä tulevaisuudessa vielä löytää. Yhteistyökontakteja on Aurinkorannikolle saakka. – Siellä tarvitaan suomalaista osaamista ja otetta. Siellä asuvat suomalaiset ikäihmiset haluavat palvelua suomeksi ja mielellään suomalaiselta, Nora tietää. 

+55-vuotiaat tarvitsevat kaikenlaisten sähköisten viestimien ja vempaiden käytön opastusta ja asennusta. Siinä olisi jollekin yritteliäälle nuorelle hyvä sauma, vinkkaa Nora. – Mutta ne vuorovaikutustaidot pitää olla kohdallaan. Pitää osata tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pitää olla rohkeutta kohdata asiakas, silmästä silmään. 

Teksti: Pia Puheloinen 

 

Jo 5-vuotiaana Aleksandra Pohjola osasi erottaa vaatturin tekemän sauman. Hänen äitinsä työskenteli Viipurissa, ison ateljeen putiikissa myyjänä sekä kankaiden vastaanottajana. Aleksandraa äidin työpaikka ja kaikki siihen liittyvä veti puoleensa kuin magneetti.

– Muistan yhä kankaiden tuoksun - ja sen, ettei mihinkään saanut koskea.

Pienestä tytöstä lähtien Aleksandra halusi vaatesuunnittelijaksi; hän tunsi, että hänellä olisi synnynnäinen taito ommella. Eräänä päivänä, kun Aleksandra oli yksin kotona, hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan etsi käsiinsä vaatturin sakset ja -äidin brogardikankaisen hääpuvun… Se kokeilu päätyi selkäsaunaan.

Oman tiensä kulkija

Kun Neuvostoliitto romahti, myös ateljeen toiminta loppui. Aleksandran äiti perusti kaupanalan yrityksen, jota tyttären oli määrä jatkaa. Niin olivat vanhemmat päättäneet. Omapäinen tyttö karkasi kuitenkin Suomeen. Aleksandra työskenteli myyjänä eri yrityksissä, mutta kun hän joutui työttömäksi viimeisestä työpaikastaan, hän halusi perin pohjin miettiä, mitä työtä hän halusi tehdä; mihin hänet oli tarkoitettu. Vastaus oli ilmiselvä. – Myyminen kulkee minulla verenperintönä, mutta tunsin, että minun on pakko saada tehdä työtä käsilläni. Niin Aleksandra palasi takaisin lapsuuden unelmaansa ja hakeutui ammattiopistoon suorittamaan vaatetusalan perustutkintoa. Atelier Aleksandran hän perusti vuonna 2015.

Nyt Aleksandra elää unelmaansa todeksi.  Hän suunnittelee ja ompelee asiakkailleen erilaisia vaatteita: juhla- ja hääpukuja, historiallisia asuja, hattuja sekä urheiluasuja esimerkiksi luistelijoille ja voimistelijoille. Hänen käsistään on lähtöisin myös niin uniformut teatterille kuin Linnoitusravintola Kamun henkilökunnallekin. Atelier Aleksander tarjoaa myös asiakkaiden omien vaatteiden sekä turkisten korjauspalvelua.

Jotain saatua, jotain opittua

– Minulla on hyvä visuaalinen muisti. Kun katson muotinäytöstä ja näen, miten vaate liikkuu, tiedän, miten se on tehty. Pystyn analysoimaan kaavat mielessäni, kuvailee Aleksandra.

Piirtäminen, maalaaminen, neulominen ja pitsien teko ovat Aleksandran lempiharrastuksia. Hän taitaa muun muassa 1600-luvulta peräisin olevan sukkulapitsin valmistuksen, jonka myötä syntyy näyttäviä kaulapitsikoruja. Historialliset puvut ovat osa Aleksandraa ja hänet nähdäänkin usein upeissa puvuissaan Haminan Wanhojen Hywien asukkaiden tapahtumissa.

– Vanhemmilta opin yritteliäisyyden ja periksiantamattomuuden, kertoo Aleksandra. 

Mutta oman päänsä Aleksandra haluaa pitää edelleen ja tehdä asiat niin kuin itse parhaimmaksi katsoo. Idearikkaan Aleksandran yksi sinnikkyyden näyte oli Linnoitusravintola Kamussa lokakuussa järjestetty Fashion Fortress -tapahtuma, joka keräsi satapäisen yleisön. Lokakuussa niin ikään järjestetty Hääsalonki-tapahtuma oli pienimuotoisempi, mutta tärkeä tapahtuma sekin. Molemmille tapahtumille on luvassa jatkoa.

Taitava Aleksandra haluaa yhä kehittää osaamistaan, seuraavaksi hän aikoo opiskella vaatturikisälliksi. Myös unelmia on yhä toteutettavana. Yksi sellainen on oma muotitalo, vanhan, hyvän ajan tapaan. Ylellinen paikka, jossa pukeutumiseen ja kauneuteen liittyvä moniammatillisuus kohtaisi. Ja ne puvut, ne olisivat haute couture, joka sanasta sanaan tarkoittaa ”korkea ompelu”; laadukas, pelkistetty, huomaamaton. Sellainen puku, jossa 70 % on tehty käsin ja 30 % koneella. 

– Siihen suuntaan haluan kulkea, toteaa Aleksandra päättäväisesti.

Teksti: Pia Puheloinen

 

 

– Käsillä tekeminen ja luonto on se juttu, selittää eloisa Minna Harju yrittäjän filosofiaansa. Hän on tuonut kappaleen luontoa myös yrityksensä Viherkuution tiloihin: koivunrunkoja, kiviä, sammalta, lautaseinää. – Luova työ tarvitsee luovan ympäristön. 

Tervakoskelainen ylioppilas mietti aikanaan itselleen ensin lastentarhanopettajan ammattia, mutta mummulan peruja oleva innostus puutarhaan vei voiton ja tytön tie vei Harjun oppimiskeskukseen, jossa hän suoritti puutarhatalouden perustutkinnon. – Lopputarina on sitä normaalia: Haminasta löytyi mies ja sitten syntyi kaksi lasta, Minna nauraa. Mutta toki väliin on mahtunut paljon muutakin: vuosituhannen vaihteessa Minna valmistui Hämeen amk:sta maisemasuunnittelija/hortonomiksi ja työkokemusta on kertynyt niin kauppapuutarhalta kuin kenttätöistä, puistosuunnittelusta ja työnjohdollisista tehtävistä Kotkan kaupungilla. – Vuodet Heikki Laaksosen tiimissä on ollut merkittävä ja opettavainen rupeama, joka valmensi minua osaltaan myös yrittäjyyteen, Minna myöntää. Energisellä Minnalla on myös opettajan pätevyys ja hän on tehnyt opetustöitä Kotkan opistossa sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Minna pitää puutarha-alan aikuiskoulutusta hienona mahdollisuutena, mutta kritisoi lähiopetuksen vähyyttä. – Ei riitä, että valmistuu ja saa paperit. Pitäisi olla osaamistakin. Kymmenkunta lähiopetusviikkoa ei sitä takaa.

Perhe, yrittäjyys & Kouvola Rock n Rollers

Minna on yrittäjäperheen kasvatti ja muistaa ajan, kun isää näkyi vain aamu- ja iltapalalla. Nyt hän itse saattaa istua jo aamukuudelta veneessä saareen menossa. Kesäaika on vilkas ja työpäivät venyvät helposti kaksitoista tuntisiksi. – Sesonkiajan ulkopuolella joustan aikatauluissa taas perheen ehdoilla, vaikka silloin tosin lisävauhtia elämään tuo roller derby, rataluisteluharrastus, Suomi Cupissa, Minna kertoo.

Töissä saa olla kivaa!

Viherkuutio on toiminut vuodesta 2012. – Yhtään tyhjää päivää ei ole ollut, Minna kiittelee luetellessaan palvelutarjontaansa: pihaneuvontaa, vihersuunnittelua ja -rakentamista, vihervalvontaa ja nyt uusimpina vihersisustamista sekä verkkokauppa. Verkostoitumista ja vuorovaikutusta alan muiden toimijoiden kanssa Minna pitää tärkeänä. – Heittelemme toisillemme töitä ja teemme yhteisiä projekteja. Vuorovaikutuksen merkitystä Minna teroittaa myös työntekijöilleen. – Kun menemme työkohteeseen, olemme aina asiakkaan reviirillä -ja lompakolla. Asiakkaan kuunteleminen on avainasia. Pelkät hyvät pihasuunnitelmat ei riitä, niiden täytyy olla toteuttamiskelpoiset, myös taloudellisesti. 

Yrittäjyyden parhaita puolia on oma, samaa kieltä puhuva työporukka, jonka kanssa hommat sujuu ja nauru raikaa. Tulevaisuuden suunnitelmista kysyttäessä Minna miettii vain hetken. – Annan tulevaisuudelle mahdollisuuden johdattaa ja näyttää, mitä sillä on tarjolla.

Teksti: Pia Puheloinen

 

 

Mikä yhdistää filosofian maisteria ja entistä opetusupseeria? Ekologisuus, ympäristöystävällisyys sekä intohimo ja rohkeus yrittämiseen. Yllätyksellistä on myös näky, jonka kohtaa Uuden Summan pienteollisuusalueen hallin oven takana: sisältä löytyy pieni tehdas, joka käsittää koko tuotantoprosessin raaka-aineesta lähetysvalmiiseen pakettiin.  Muutama sata neliötä täyttyy lähes kattoon asti Ole Hyvä Luonnontuotteen monipuolisesta valikoimasta. 

– Täällä on tilaa toimia ja antaa ajatuksen lentää, tuumaa toinen yrittäjistä, Pekka Hännikäinen

Yritys aloitti vuonna 2005 muutaman kymmenen neliön tiloissa Karhulassa. Ole Hyvä Luonnontuote tunnetaan biohajoavista, kasvipohjaisista hygienia- ja siivoustuotteista. Kaikki tuotteet ovat kotimaisia; kaikilla Ole Hyvä -tuotteilla on avainlippu.

Kokonaiseettinen yritys

Yrittäjäpariskunnan toinen puolisko Elli Unger omaa vahvaa osaamista journalistialalta ja hän vastaakin yrityksen viestinnästä. 

– Hoidan facebookit, kotisivut, lehdistötiedotteet, ylipäänsä kaikki kirjalliset työt. Pekka vastaa tuotannosta ja tuotekehityksestä. 

Yrityksellä on kaksi verkkokauppa, mutta Elli pitää niitä lähinnä yrityksen näyteikkunoina. 

– Myynti tapahtuu pääosin isoimpien kaupunkien ekokaupoissa. Ne muodostavat yrityksemme kivijalan. Tuotteimme kohderyhmä muodostuu asiakkaista, jotka haluavat maksaa kotimaisuudesta ja ekologisuudesta.

 Ekologisuus näkyy paitsi raaka-aineitten valinnassa, niin tuotteen ”täyttömyynnissä”. Ekologisuus näkyy myös siinä, että yritys käyttää ekosertifioitua sähköä ja tilat lämpenevät maalämmöllä. 

– Kaikkia tuotteita voi ostaa täyttöpussissa, joka säästää pulloon verrattuna uusiutumatonta raaka-ainetta noin 80% verran. 

Tuotteita saa hajuttomina, mutta myös aitojen eteeristen öljyjen käytöstä tulee positiivista palautetta, jopa hajuherkistyneiltä.

Hyvää jaossa uudelle yrittäjälle

Ole Hyvä Luonnontuote -yritys työllistää omistajapariskunnan lisäksi kaksi osa-aikaista työntekijää. Yrittäjyyttä haluavallekin olisi tilaisuus. Elli ja Pekka ovat nimittäin valmiita luopumaan yhdestä tuotesarjastaan: koirashampoista. 

– Meillä on niin monta rautaa tulessa, ettei kaikkia ehdi takomaan. Tämän tuotesarjan yrittäjyys sopisi aktiiviselle, kilpailuja ja näyttelyitä kiertävälle koiraharrastajalle, vaikkapa osa-aikaisena, Elli vinkkaa.

Menestyminen edellyttää jatkuvaa kehittämistä

Alan haasteena Elli pitää sitä, että vaikka suomalaiset ovat hyvin ympäristötietoisia, niin ekologisten tuotteiden käyttäjät kuuluvat yhä marginaaliin. Yritys aikookin satsata tulevaisuudessa vientiin.  

–  Esimerkiksi Ruotsista ja Saksasta löytyy potentiaalia life-style-tuotteiden markkinoille. Mummi ja minä –tuotesarjamme edustaa juuri sellaista, kertoo Elli.

Henkilökohtaisena haasteena yrittäjäpariskunnalla on pyhittää vapaa-aika perheelle. 

– Yrittäjän mylly pyörii vapaallakin ja aikaa käytetään paljon työasioihin. Menestyminen edellyttää jatkuvaa kehittämistä. Välillä keskustelemme ilta kymmeneltä vielä työasioita, vaikka olisi jo aika asettua levolle, toteaa Elli.

 Teksti: Pia Puheloinen

 

Ensimmäisen kameran valokuvaaja Sofia Virtanen sai rippilahjaksi ukiltaan ja nuori neito alkoi kuvata kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Myöhemmin Sofia tutustui ammattikuvaajiin ja seuratessaan heidän työtään, myös oma ammatinvalinta varmistui. – Oli mieletön juttu tajuta, että valokuvaamallakin voi elää, nauraa Sofia. Oltuaan ensin työntekijänä valokuvaamossa, hän perusti oman toiminimen ja aloitti yrittäjänä omassa valokuvaamossa v. 2009. Työn ohessa energinen Sofia opiskeli Valokuvaajan ammattitutkinnon. 

Uusia toimintamalleja

Sofian yritys toimi liiketilassa, mutta kuvaustyön luonne muuttui koko ajan liikkuvammaksi. – Minulla oli liikkeessä työntekijä, joten pystyin tekemään paljon keikkakuvauksia, kertoo Sofia. Kun työntekijä lähti pois, joutui Sofia valinnan eteen: joko vähentää keikkakuvauksia tai sitten panostaa niihin. Hän valitsi jälkimmäisen. – Tavallaan se edusti uutta ajattelua; aina ei tarvita kiinteitä tiloja, vaan niitä voi luoda tarpeen mukaan. Se tekee hommasta entistä kiinnostavamman, vaikka myös haasteellisemman. Verkostoituminen on Sofialle luontaista. Se on poikinut esimerkiksi yhteistyötä eri kaupunkien kameraseurojen kanssa. – Järjestämme yhdessä muun muassa kuvauskursseja. Sofia työllistyy myös nuorisotyötä tekevien tahojen kanssa erilaisissa projekteissa, kuten työpajoissa kouluttajana. – Tulevaisuudessa työni painopiste voisi hyvinkin olla opettamisen puolella. Myös tuotekehittely kiinnostaa Sofiaa, niin kuvauspalvelun kuin kuvatuotteenkin osalta. – Kuvauspaketin sisältöä voi räätälöidä, eikä kuvatuotteen tarvitse aina olla pelkkä kuva, se voi olla vaikka metallitaulu. 

Ihminen ennen kaikkea

Mieluisimpia töitä Sofialle ovat muotokuvaukset, kohteena etenkin lapset. Hänelle on tärkeää tietää jotakin kuvattavansa persoonasta jo etukäteen, tavoittaakseen oikean tunnelman ja ikuistaakseen kohteensa parhaiten. – Kamerakammoisestakin saa hyvän kuvan, vakuuttaa Sofia. Muotokuvauksen lisäksi Sofia on keskittynyt tapahtuma- ja tuotekuvaukseen. Hän kehottaakin yrittäjiä hyödyntämään enemmän kuvia markkinoinnissa. – Jos oma kuvaustaito arveluttaa, kannattaa pyytää henkilökohtainen kuvauskurssi, Sofia vinkkaa.

Elämäntapa

– Joskus talousasiat valvottavat, mutta positiivisella asenteella mennään eteenpäin, sanoo Sofia. – En ole kahdeksasta neljään -tyyppi, siksi ilta- ja viikonlopputyöt eivät harmita. Yrittäjyyden hyviksi puoliksi hän laskeekin ajankäytön joustavuuden. Omina vahvuuksinaan hän pitää hyvää muuntautumiskykyä ja ongelmanratkaisutaitoa. – Kuvauskohtaista tilannedraamaa sattuu joskus, hän myöntää. – Mutta kun on tottunut hoitamaan kaiken itse, niin yllätykset eivät jähmetä, eikä isokaan projekti pelota.  – Pientä viivettä saattaa kuitenkin olla juuri nyt toimitusajoissa, toteaa Sofia ja nyökkää vieressään olevan vauvakaukalon suuntaan, jossa kolmikuinen tyttö hymyilee unissaan. Tämä äiti tekee töitä äitiyslomallakin: – En ole ainoastaan unelma-ammatissani, valokuvaaminen on minulle elämäntapa.

Teksti: Pia Puheloinen

 

”Ei koskaan enää yrittäjäksi” vannoi Tuija Kahilampi v. 2005. Hän lopetteli osuuskuntayrittäjänä vaatealalla ja oli juuri päässyt Harjun oppimiskeskukseen puutarhataloutta opiskelemaan. Harjussa hän valitsi suuntautumisvaihtoehdoista kukka- ja puutarhakaupan alan, sillä se tuntui juuri sopivimmalta. Opiskelujen jälkeen työpaikka löytyi ensin puutarhalta, sitten seurakunnalta ja lopulta kukkakaupasta. Tuija on ollut tyytyväinen ammatinvalintaansa, vaikka muutaman vuoden jälkeen työ vieraan palveluksessa loppuikin ja Tuija joutui perumaan vannomansa. – Kaksi kuukautta kotona oloa riitti, halusin ehdottomasti takaisin töihin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa itsensä työllistämisessä kuin yrittäjyys. ”Jästi, mikä jästi” tuumasi aviomieskin.

Paikalla on väliä

Ensimmäinen liiketila, jossa Tuijan Kukkis aloitti, osoittautui asiakkaille liikenteellisesti hankalaksi; parkkipaikkoja ei ollut riittävästi saatavilla, eikä niitä myöskään ollut lisää luvassa. Sinnikäs etsintä tuotti kuitenkin tulosta ja Kauppakeskus Itäväylästä löytyi kaikki toiveet täyttävä liikepaikka, jossa Tuija kukkineen viihtyy jo toista vuotta. – Asiakaskunta on ottanut kukkakaupan kiitollisena vastaan. Tällaiselle liiketoiminnalle oli täällä tilaus. Suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan yhä kukkaa viemisenä ja tuomisena. Ja vain kukkakaupasta saa sidottua, persoonallista, hoidettua ja tuoretta kukkaa, joka kestää maljakossa pidempään.

Kukkia ja tarinota

Kukat ovat muutakin kuin kaunis kimppu tai asetelma. Useimmiten asiakkaat kertovat miksi ja mihin kukkia vievät ja samalla kukkien ympärille piirtyy nimettömiä tarinoita. –  Vanhempi polvi haluaa muistaa nimipäiviä, nuorempi polvi panostaa vaikkapa hääkoristeluun. Suruvihko taas välittää monia tunteita ja sen valintaan käytetäänkin paljon aikaa. Ja aina on joku, joka haluaa ilahduttaa itseään ja käy kipaisemassa viikonlopuksi kimpun lempikukkiaan. 

Facessa ja kasvokkain

Tuija pitää Facebookia hyvänä mainoskanavana, jossa muistutella asiakkaita kausikukista ja esitellä upeita ja mielikuvituksellisia asetelmia. – Valokuvat ovat tärkeä osa markkinointia, Tuija myöntää. – Varsinkin isojen asetelmien ja vihkojen kohdalla valokuvasta on suuri apu; se innostaa ja helpottaa valintaa. On reilua, että asiakas halutessaan näkee etukäteen mitä saa ja millä rahalla.

Yrittäjyys vie tällä hetkellä lähestulkoon kaiken ajan ja vuorotyötä tekevän aviomiehen kanssa kohdataan – silloin kun kohdataan. Tuijan mielestä yrittäjyyttä helpottaa se, että omat lapset ovat jo omillaan. Yrittäjän vapaus on Tuijan mielestä kuitenkin suhteellinen käsite; hänen kauppansa on avoinna seitsemänä päivänä viikossa. – Mutta ainakin saa olla itsenäinen ja toteuttaa omia näkemyksiään, hän toteaa tyytyväisenä. Yrittäjyyden haasteena Tuija tunnistaa yhä taloudellisen tasapainoilun, toiveena kuitenkin on pystyä työllistämään tulevaisuudessa myös ulkopuolinen työntekijä. Sitten jäisi enemmän aikaa niille tärkeimmille elämänkukille - lapsenlapsille.

Teksti: Pia Puheloinen

  

Joskus yrityksen perustaminen on sattumien summa. – En koskaan ajatellut alkavani yrittäjäksi, vaikka väitänkin, että palkkatyöntekijänä minulla oli aina yrittäjämäinen tapa tehdä töitä, kertoo Sanna Vapalahti

–  Työskentelin aiemmin toimistotöissä, mutta työyhteisön ilmapiiri oli niin huono, että päätin lähteä, vaikka en vielä lähtiessäni tiennyt minne. 

Sannalla on kaupallinen koulutus, hän on suorittanut maineikkaan Bachelor of Business Administration -tutkinnon 1990-luvulla Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla. Työkokemusta Sannalla on myös ulkomailta. 

– Kaverini kertoi ideastaan perustaa sisustusliike Haminaan ja pyysin päästä mukaan. Se, että meitä oli kaksi perustamisvaiheessa, antoi rohkeutta. Muutaman kuukauden jälkeen kaveri kuitenkin totesi, ettei yrittäjyys ole hänen juttunsa, itse tunsin kuitenkin olevani omalla paikallani. 

Kilpailu on hyväksi

Sisustusliikkeen lisäksi Sanna luotsaa Pikku Pepita -vaateliikettä. Hän ei pelkää kilpailua, vaan toivoo Haminaan lisää vaatekauppoja. Varsinkin nuorisovaatteille olisi hänen mukaansa kysyntää. – Ja kun tarjontaa olisi enemmän, haminalaiset eivät niin helposti lähtisi laajemman tarjonnan perään muualle, perustelee Sanna. Kahden liikkeen pyörittäminen vaatii luovuutta ja ennakkoluulottomuutta. – Konsepti toimii, kun liikkeet ovat saman katon alla. Ulkopuolisen työntekijän pitäminen mahdollistaa itselle väljempää aikataulua tehdä paperihommat jo päivällä. Siten aikaa jää iltaisin myös perheelle ja omille jutuille.

Nuoriin pitää panostaa

Sanna tarjoaa mielellään nuorille opiskelijoille mahdollisuuden tutustua työelämään ja Sisustus Laventelissa & Pikku Pepitassa tapaakin tämän tästä harjoittelijoita. – Työnantajalta opiskelijoiden ottaminen edellyttää toki hieman viitseliäisyyttä, Sanna tietää.  Opiskelijalta hän puolestaan odottaa hyvää asiakaspalveluasennetta. – Työnkuvan oppii kyllä, mutta asenne pitää olla kohdallaan heti. 

Sanna haastaa muitakin yrittäjiä rakentamaan nuorille työelämäpolkuja esimerkiksi juuri työharjoittelukokemuksen kautta. – Se on yksi keino edistää nuorten työllistymistä ja ymmärrystä, että työtä tekemällä ansaitsee paikkansa yhteiskunnassa.

Oma osaaminen kannattaa valjastaa

Sannan kohdalla yrittäjyys jatkuu jo yhdeksättä vuotta. Koko sen ajan Suomessa on eletty taloudellista taantumakautta. Yrittäjyys on ollut haasteellista, mutta Sanna ei kadu valintaansa. Hän haluaa kannustaa heitä, joilla ei ole työtä tai jotka eivät ole tyytyväisiä nykyiseen työhönsä, tarttumaan rohkeasti yrittäjyyteen; on monia aloja, jossa voi päästä pienellä panoksella liikkeelle, kunhan valjastaa oman osaamisensa.  –  Ei tarvitse yrittää tähdätä liian korkealle, muistuttaa Sanna. – Riittää kun työllistää itsensä, mutta hienoa, jos vielä voi työllistää muitakin. 

Sannan mielestä yrittäjyyden paras puoli on vapaus. – Ja lisäksi omassa yrityksessä työilmapiiri on sellainen, miksi sen itse tekee, hän nauraa.

Teksti: Pia Puheloinen

Ratkaiseva tekijä kohti yrittäjyyttä tapahtui kesällä 2014, kun Anu Kaukiaisesta tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Hän oli ollut muutaman vuoden kotona lasten kanssa, mutta nyt oli eteen päin menon aika; ympyrät piti saada isommiksi, sekä omat että lasten. Oli päästävä töihin, mutta minne? Vakituinen työnantaja oli jo aikanaan ulkoistanut Anun työtehtävät. Samoja sivunvalmistajan työtehtäviä vankan ammattitaidon omaava Anu oli sitten jatkanut omalla toiminimellä, aina lasten saantiin saakka. Vanhempainvapaan aikana hänen hoitamaansa pestiin oli kuitenkin tarttunut joku muu. 

Isoympyräkadulle

Graafisen suunnittelijan koulutuksen saanut sekä valokuvausta opiskellut Anu kuuli tarjolla olevasta valokuvaamosta. Sen tunnettu ja perinteinen sijainti Haminan keskustassa innoitti tarttumaan tilaisuuteen. – Alusta saakka on ollut hyvä fiilis, kun saa tehdä sitä, mitä haluaa ja mistä tykkää! iloitsee Anu. Tosin hän myöntää, että yrittäjyyteen liittyvää epävarmuutta on pitänyt opetella sietämään. – Joskus tuntuu pitkin kuukautta, että on ihan liian hiljaista, vaikka kassaraportti lopulta yllättäisikin iloisesti, hän naurahtaa.
Anun työpäivässä käsillä tekeminen yhdistyy taiteeseen. Valokuvauksen lisäksi Studio Loiste tarjoaa graafisen suunnittelun palvelua; kahden erilaisen työn yhdistämistä Anu pitää myönteisenä vaihteluna. 
 – Valokuvaustilanne edellyttää hyvää vuorovaikutusta asiakkaan kanssa, sekä herkkyyttä aistia tunnelmia. Valokuvaajana työrooliin kuuluu tarkkailu ja kuuntelu. Graafisessa suunnittelussa työparina on tietokone ohjelmineen. Silloin uppoudun suunnitteluun ja annan inspiraation viedä mukanaan. 

Taiteilijakuva kuuluu jokaiselle

Anu pitää alaansa suhdanneherkkänä; kun ihmisten pitää tehdä valintoja taloudellisesta näkökulmasta, ammattivalokuvaajan palvelut saatetaan ohittaa.  – Vaikka ihmiset nykyään kuvaavatkin paljon itse, niin kuvat jäävät yleensä puhelimeen tai tietokoneelle ja unohtuvat sinne, Anu harmittelee. – Kuitenkin, valokuvat ylläpitävät ja välittävät muistoja, siksi ne ovat tärkeitä. Niiden paikka olisi mieluiten pöydällä ja seinällä, ja tietysti myös albumissa selailtavana. 
Valokuvaamossa otetun taidekuvan ei aina tarvitse olla perinteinen ja kuvauspaikkakin voi vaihdella. 
–  Jokainen ansaitsee ”oman elämänsä taiteilijakuvan”, ja ammattikuvaaja saa jokaisesta sellaisen, lupaa Anu.

Yritys on yhtä kuin tekijänsä

Yrittäjyys on ollut kasvun aikaa monella tapaa; Anu kokee tulleensa avoimemmaksi ja rohkeammaksi.  – Yritykseni on yhtä kuin minä, sillä teen työtä persoonallani. Se on haastavaa, mutta antoisaa. Studio Loiste täyttää Valojen yönä kaksi vuotta. Tulevaisuuden valoon katsoessa, Anu näkee hyvinkin itsensä kuusikymppisenä tekemässä samaa työtä – kunhan vain kassaraportti yllättää myönteisesti.

Teksti: Pia Puheloinen

 

Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että rinneturmassa pahasti olkapäänsä rikkonut mies tahtoisi jo toipilasaikanaan kiivetä puuhun. Niin teki kuitenkin Jussi Suurnäkki, joka mietti elämäänsä uusia suuntia pitkän sairaslomansa aikana v. 2012.  – Oikeastaan yritysideani lähti jo isän katseesta, nauraa Jussi muistellessaan, miten hän viljelijäperheen poikana seurasi suvun miehiä metsätöihin jo ala-asteikäisenä. Peruskoulun jälkeen Jussi suoritti silloisessa Harjun maatalousoppilaitoksessa maatalousalan tutkinnon, myöhemmin aikuisena hän hankki myös kemianalan prosessinhoitajan paperit Porvoon ammattiopistosta. 

Energiselle miehelle ei yksi työ riitä

Pihapuunkaatoa ja metsätöitä tarjoava yritys Puu ja Piha toimii nyt toista vuotta. – Toinen vuosi tuplasi asiakasmäärän, tosin ensimmäisen vuoden tulot menivät kalustohankintoihin, laskeskelee Jussi ja kertoo olevansa yrityksensä kävelevä mainos: Puu ja Piha näkyy ja kuuluu. – Tämän tästä joku nykii hihasta ja pyytää katsastamaan pihan puut. Puskaradio tuo myös jatkuvasti uusia asiakkaita. Puu ja Pihan palveluntarjonnasta löytyy myös pihatyöt sekä mökkitalkkarihommat.

Jussin päätyö on BASF Oy:ssä Haminassa, jossa vuoro-operaattorin työtä tehdään 12 tunnin jaksoissa. Jaksojärjestelmään kuuluva kuuden päivän vapaa mahdollistaa sivutyön tekemisen. – Sivutoiminen yrittäminen tasapainottaa kivasti taloutta ja toimii puskurina mahdollisissa suhdannevaihteluissa, sanoo viiden lapsen isä ja myöntää, että kiirettä pitää, mutta kahden työn erilaisuus antaa myös virtaa.

Puu ja Piha panostaa kiipeilyyn

Yrityksen keskeinen liikeidea ja valtti on kiipeily- ja köysitekniikka, joka mahdollistaa puunkaadot sielläkin, mihin nosturiautolla ei pääse. – Mummot ovat tyytyväisiä, kun kukkapenkit ja pensaat säästyvät, eikä nurmikolle jää renkaanjälkiä. Puunkaatoon tarvittava kalusto kulkeutuu tarvittaessa vaikka saareen. 

Puu ja Pihan toiminta-alue on koko Kymenlaakso. Jussi kiittelee alalla toimivien yritysten keskinäisiä suhteita ja työn jakamista: hän ohjaa nostokorihommat eteenpäin ja vastaavasti hänelle vinkataan kiipeilykohteita. – En pelkää kilpailua, vakuuttaa Jussi. – Aikaistunut kasvukauden alku ja myöhään jatkuva syksy sekä yleistyneet myrskyt takaavat töitä. Jussin mielestä alueelle mahtuisi toinenkin kiipeilijä. – Tarvittaessa minulta saa mentorointiapua, hän lupaa.

Yrittäminen edellyttää rohkeutta

Puuhun kiipeäminen oli Jussille oikea ratkaisu, myös rikkoutuneen olkapään kannalta: lääkärien ihmeeksi ”jäätyneeksi” määritellyn käden liikeradat ovat palautuneet. – Yrittäminen on vaatinut rohkeutta. Se palkitsee nyt myös terveyden ja kunnon osalta. Käden satunnaisesta kipuilusta huolimatta on parasta, että pysyy liikkeessä, summaa Jussi. – Silloin kun on mahdollisuus, pitää levätä ja nukkua, muuten painetaan täysillä.

Teksti: Pia Puheloinen

Liity jäseneksi Kehittyvään Haminaan!

Kehittyvä Hamina ry

Kehittyvä Hamina –yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on edistää Haminan elävyyttä ja viihtyisyyttä sekä toimia yritysten ja yhteisöjen toimintamahdollisuuksien kehittäjänä.


Ota yhteyttä

Kehittyvä Hamina ry
Mervi Visuri, puheenjohtaja
Puhelin 040 536 1867
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kohti työelämää! -hanke
Pia Puheloinen, hankevetäjä
Puhelin 040 809 5877
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Löydät meidät myös

Tilaa uutiskirje!