Kaataako oppi ojaan?

Ammatillisia tutkintoja suoritetaan Suomessa vuosittain peräti 70 000. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n mukaan koulutus on kunnalle vetovoimatekijä; sivistyksen avulla luodaan elinvoimaa ja sivistystehtävä konkretisoituu ammatillisen koulutuksen laajuudessa. OPH esittää ammatillisen koulutuksen tarkoituksena olevan väestön ammatillisen osaamisen kohottaminen, työelämän kehittäminen ja sen osaamistarpeisiin vastaaminen. 

Mutta toimivatko ammatilliset oppilaitokset opiskelija- ja ympäristölähtöisesti tuottamalla tarvittavia osaajia työelämän tarpeisiin sekä osaamista yrittäjyyden mahdollistamiseksi?

Haminan lukion huoltajaillassa kuultua: tänä syksynä lukion aloittavia nuoria oli paljon, mutta lähtötason mittaus osoitti, että nuoria, joilla valmiudet lukio-opintoihin näyttäytyvät ohuehkona, oli myös paljon; ensimmäinen koeviikko poiki luvattoman paljon nelosia ja vitosia. Näiden nuorten kohdalla ei tietenkään mitään ole vielä menetetty – heillä on aikaa tehdä korjausliike ja osoittaa opiskelijan ja oppimisen kasvunsa. Lähtötilannetta voidaan kuitenkin pohtia myös siitä näkökulmasta, hakeutuuko lukio-opintoihin nuoria, jotka eivät ole motivoituneita toisen asteen yleissivistävään koulutukseen, ja sen jälkeisiin pidempikestoisiin opintoihin, vaan ovat hakeutuneet lukioon kiinnostavien vaihtoehtojen puutteessa.

Syksyllä 2017 alkaa Ekamissa, Haminan kampuksella, koulutus, joka tähtää turvallisuusalan perustutkintoon. Se on kerrassaan loistava uutinen: turvallisuusala on kasvava ja työllistävä ala, joka tarjoaa myös sujuvat jatko-opintomahdollisuudet turvallisuusalan moninaiselle saralle, myös itsenäiseen yrittäjyyteen.
Mutta yksi uusi koulutusala ei riitä. Paikallista koulutusalavalikoimaa olisi päivitettävä ja varsinkin aloille, jotka mahdollistavat yritystoiminnan yli kuntarajojen. Mitä mahdollisuuksia toisi hammastekniikan ala? Lapsi- ja perhetyö? Lääkeala? Liikunnanohjaus? Luonto- ja ympäristöala? Kriittistä keskustelua koulutuksen järjestäjätahon sekä kuntaedustajien kesken tarvitaan ja mukaan vuorovaikutukseen tulee ottaa myös vanhempien sekä nuorten edustus.

Tiedetään, että uuden koulutusalan suunnittelu ja toteutus aiheuttavat kuluja, mutta kalliiksi tulee myös syrjäytynyt nuori. Jos toisen asteen ammatilliset oppilaitokset kouluttavat vuosikymmen toisensa jälkeen nuoria ei-kiinnostaviin ja/tai ei-työllistäviin ammatteihin, ojan pohjalla makaa paljon muutakin kuin oppi: sen likaveteen hukkuu nuorisotyöttömyyden upottamana mahdollisuus päästä omaan elämään kiinni ja sitä myöten kokemus onnistumisesta, itsenäisyydestä, ja yhteiskunnallisesta toimijuudesta. Ainut, mikä paskavedestä puskee pinnalle, on syrjäytyneisyys. Siitä siinnyt liete sisältää parasta mahdollista ravintoa vihalle ja suvaitsemattomuudelle.

Teksti: Pia Puheloinen