Olipa kerran (II)

Olipa kerran kaakonkulmalla, jo yli neljäkymmentä vuotta toiminut erikoiskauppa. Aika oli seurannut kauppaa - ja kauppa aikaa: sillä oli omat nettisivut. Palvelu kaupassa oli erinomaista ja hinnatkin mukavasti kohdallaan - tai ei ainakaan korkeimmasta päästä Suomen maata. Mutta  juuri sitä tuotetta kaakonkulman kaupassa ei nettisivujen mukaan ollut, ilmoitti viisitoistavuotias pohjustaessaan ostosmatkaa 130 km:n päähän. Teini oli tsekannut digitaalisukupolven raamatusta himoitsemansa tuotteen tarjonnan ympäri Suomea - tai ainakin alueelta, jonne uskoi vanhempansa hänet kuskaavan. Ennen autossa vietettävää lapsi-vanhempi-raivoaikaa vanhempi halusi varmistaa, että tuote todellakin oli saatavilla siellä kaukaisessa kaupassa. Hän hämmästytti viisitoistavuotiasta soittamalla kauppaan. Ja mitä kummaa, tuote olikin juuri loppunut. 

-  Jos sitä nyt siellä koskaan olikaan, kuittasi vanhempi voitonriemuisesti tietäen ja tuntien kaiken maailman markkinointikikat. Huolimatta murheellisen teinin vankkumattomasta uskosta nettisivujen sanaan, vanhempi soitti myös kaakonkulman kauppaan ja kysäisi, josko heillä sittenkin olisi kyseistä tuotetta, vaikka sitä ei nettisivuilla mainitakaan. Arvaa, oliko.

THE BEGINNING